torstai 26. kesäkuuta 2014

Ensi-iltaviikko, ohjaan itseni ulos esityksestä: Eläköön näytelmä!

Kuva 1. Hienoa tunneilmaisua ja eläytymistä. Carmenin ja Don Josén ensikohtaaminen.

Viimeinen harjoituspäivä. Takana on tiukka treenikausi, edessä ohjaajan viimeinen puristus, ennen kuin näyttelijät saavat esityksen lopullisesti haltuunsa esityskauden koittaessa. Palaset ovat kohdallaan, viimeiset läpimenot olisivat laadullisesti käyneet jo ensi-illasta. Näyttelijät ovat todella kovassa iskussa ja yhdessä tekemisen halu, ilo ja taso, joka porukasta huokuu innostaa minuakin antamaan heille kaikkeni. Vielä pari päivää. Mitä tahansa esitystä voitaisiin hioa loputtomiin, mutta ohjaajan täytyy pystyä päästämään irti. Vapaus ja virtaus ovat ydinsanat hengittävään esitykseen. Ohjaajan tulee ohjata itsensä ulos lopputuloksesta, antaa näyttelijöiden impulssien virrata ja esityksen alkaa elää omaa elämäänsä. Esityksellä täytyy olla lupa kasvaa ja kukoistaa vielä esityskaudellakin.

Mutta siis... vielä on kenraaliharjoitus jäljellä. Vielä voin antaa viimeiset ohjeet, kannustaa ja tukea. Sen jälkeen esitys on näyttelijöiden omaisuutta. Olen varma, että he pitävät siitä hyvää huolta. Olen myös varma, että yleisö pitää näkemästään(tulen vielä kommentoimaan ensi-iltapäivää seuraavassa, viimeisessä tämän blogin artikkelissa). 

 













Kuvat 2-4. Paltamon kesäteatterin porukalla on huikea yhteishenki. Kuluneen harjoituskauden leimaavimpia tuntemuksia ovat olleet jaettu ilo, eläytyminen ja siitä nauttiminen, sekä hetkeen heittäytyminen. Tällaista työryhmää on ollut etuoikeus ohjata.






Eräässä aiemmassa bloggauksessa mainitsin eräästä lavastuksen erikoiselementistä, joka Paltamon Carmenissa taitaa kuulua enemmän puvustukseen, kuin lavastukseen. Mielestäni kesäteatteriperinteeseen kuuluu suorastaan olennaisesti, että näyttämöllä nähdään, joko halonhakkuuta, tai jokin tällainen elementti. Suurkiitos lainasta erikoiselementin omistajalle, Ilpo Mannelinille. Tässä kuva:
 Kuva 5. Toreadori Escamillon(Heikki Anttonen) kenties tärkein vaatekappale on vuosimallin 59 Cadillac. 
(Kuvat 1.-5.: Merja Moilanen)

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Hurraa! Ensimmäinen läpimeno takana!




Eilen saatiin lopulta ensimmäinen kunnon läpimeno tehtyä. Teatteritermeistä tietämättömille: läpimeno, eli ”läpäri” tarkoittaa harjoitusta, jossa näytelmä mennään keskeytyksettä läpi alusta loppuun saakka. Minulla on kohtausharjoituksissa ollut tuntuma, että hyvää juttua ollaan tekemässä ja jo ensimmäinen läpäri osoitti, että tuloillaan on ihan hurjan hieno teatteriesitys. Läpimenoilla on valtava merkitys ohjaajalle ja näyttelijöille. Kokonaisuus hahmottuu ja näyttelijät pääsevät sen pohjalta tarkkailemaan, miten hyvin roolihahmojen kehityskaari toimii tarinassa. Tämä on sitä aikaa, kun ohjaaja siirtyy ison pensselin käytöstä yksityiskohtiin. Yksityiskohdat ovat tarinankerronnassa sikäli tärkeitä, että niiden kautta tarina syttyy todella elävään liekkiinsä. Ilman eläviä yksityiskohtia tapahtumat jäävät raportin tasolle.

 Kuvat 1.-4.: Viikonlopun pitkiin treenipäiviin liittyi läpimenon lisäksi kohtausharjoituksia, sekä tietenkin leppoisia evästaukoja.(kuvat: Panu Huotari)





Paltamon kesäteatterin nettisivut:
http://paltamonkesateatteri.fi/

Paltamon kesäteatterin Carmen fb-tapahtumasivusto

Näyttelijät ovat tehneet kuluneena viikonloppuna täyspitkää teatteripäivää ja vieneet omalla panoksellaan esitystä kilometritolkulla eteenpäin. Lavasteiden, rekvisiitan ja puvustuksen kanssa on vielä hommaa, mutta pian saadaan nekin kuntoon. Ensi-iltaan ei ole enää kovin pitkää aikaa ja loput harjoitukset tulevat olemaan läpäripainotteisia, tosin jonkin verran on muutakin viilaamista vielä edessä. Perhoset lepattelevat jo kovasti siivillään mahanpohjaa odottelessani ensi-iltaa. En malta pysyä paikoillani, sinkoilen ja kouristelen vuorotellen. Jännittää jo, mutta silti tuntuu hyvältä.

Laura Takasen suunnittelema juliste olkoon tämän blogipäivityksen loppukuvana. Kuvassa Don José(Panu Lyytinen) juoksee vuorilla sydänten perässä, häränsarvisten menneisyyden patojen jahdatessa. Onko kyse härkätaistelusta, vai korttipelistä? Kenen silmät katselevat taustalla? Kysymyksiä piisaa... Hyvä blogin lukija, tee toki itse tulkintasi kommenttikenttään(tarkastan mahdollisten tulkintojen julkaisukelpoisuuden ennen julkaisua).

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Runonlaulantaa, puvustusta ja muovihaarukan syvin olemus

Carmenin harjoituksissa on viime päivät keskitytty erityisesti musiikkiin. Korhosen Markun sovitukset Bizetin lauluista alkavat vähitellen imeytyä Paltamon kesäteatterin poppooseen. Lauluharjoitukset ovat olleet sikäli haastavat, että näyttelijöiden musiikkitaustat ovat hyvin erilaiset: joku on keikkaillut bändin kanssa ikänsä, tai opiskelee laulua tosissaan, jollain on kuorotaustaa vuosien takaa, muttei ole vuosiin harrastanut musiikkia, jonkun on täytynyt laulaakseen mennä metsän syvimpään siimekseen ja vielä varmistaa, ettei ole oravaakaan lähimailla, ettei kukaan kuule ilmoille helähtäviä sulosointuja. Onpa joukossa vielä jokunen, joka ei vain jostain syystä ole aiemmin hoksannut, että äänellisen ilmaisun voi virittää musiikinkin taajuuksille. Kuitenkin nyt kaikki laulavat, ja komeasti laulavatkin. Laulujen sovituksetkaan eivät ole sieltä helpoimmasta päästä, mutta silti jokainen tuntuu saaneen ideasta kiinni. Mieleni minun tekevi jopa maalailla kuvaa kainuulaisesta laulukansasta ja osuihan tuo eräs Elias Lönnrotkin aikanaan runonlaulajia etsiessään useammankin kerran Paltamon kulmille. Lönnrot teki Kalevalan, Paltamon kesäteatteri tekee Carmenin.

Kuva 1. Korhosen Markku harjoitutti musiikkia ja toi näyttelijöiden mieleen Tenavat-sarjakuvien pianoa soittavan Amadeus-pojan.









Toinen tärkeä viimeaikainen askel eteenpäin oli puvustus, joka naisten osalta alkaa olla jo hyvällä mallilla. Se, että muutamilla näyttelijöillä on joitain hyvin nopeita roolinvaihtoja, jotka puvustuksessa pitää erityisesti huomioida, mietityttää. Vaatteet pitää pystyä vaihtamaan melkein lennosta, eli kovin monimutkaisia puettavia ei tällöin saisi olla, silti vaatteiden tulee olla näyttäviä. Myös vaatteidenvaihtoa pitää päästä harjoittelemaan, että siitä saadaan mahdollisimman sujuvaa.

Ensi-ilta lähestyy. Kaikkia kohtauksia on harjoiteltu, osaa enemmän, osaa vähemmän. Tulevalla viikolla keskitytään isompiin kokonaisuuksiin. Tarkoitus on käydä näytökset(niitä on neljä) yksitellen läpi, tutkia yksityiskohtia ja lopulta pitää ensimmäinen kunnon läpimeno. Ohjaajana täytyy katsella yksityiskohtia kokonaisuuden kautta. Kun muistaa pitää kokonaisuuden etualalla, sitä häiritsevät yksityiskohdat pomppaavat helpoimmin esiin. Näitä yksityiskohtia voi sitten yrittää hyödyntää, tai häivyttää. Yleensä yritän hyödyntää niitä, sillä häiriöt ja säröt ovat esitysten suurin rikkaus ja luovat niihin todellista elämäntuntua. "Virheettömistä" esityksistä olen usein lähtenyt kotiin jotenkin tyhjänä, ne eivät ole onnistuneet puhuttelemaan minua uutta muovihaarukkaa enempää. Kun haarukalla on syöty, tai kun se on katkennut syntyy jo tarinoita: kuka sillä söi? Miten se katkesi? Miksi se lojuu juuri täällä? Voiko sitä vielä käyttää johonkin? Jos vien sen roskiin, olen ehkä ratkaiseva osa sen tarinaa. Loppukohtauksen ratkaiseva tekijä.

Tämän päivityksen loppukohtaukseksi hieman musiikkia esityksestä. Tässä Sistrumin tangot, karaokeversio(ilman laulua), olkaat hyvät:


keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Härjät kesälaitumelle!

Toiveet näyttävät toteutuvan. Lumi on sulanut ja päästin lopulta intoa puhisevat näyttelijät kirmaamaan kesälaitumelle. Ulkotiloissa on jo kertaalleen päästy vetäisemään ykkösnäytös läpi ja oikeassa esitystilassa työskentely on synnyttänyt paljon uusia ideoita. Muutamien näyttelijöiden äänenkäytössä on vielä petraamista, ulkotilassa kun on paljon enemmän häiriötekijöitä kuuluvuuden suhteen. Kuluva viikko aloitettiin eilen musiikkiharjoituksella ja loppuviikko paukutetaan kolmosnäytöstä kasaan. Tämän hetkinen työtapa on jokseenkin roiskiva. Viimeistelyn aika koittaa myöhemmin.


Kuvat 1. ja 2. Näyttelijät ensimmäistä kertaa kesälaitumella.






Puvustajat Niina Laukkanen ja Leena Sainio kävivät ensimmäisen yhteisen suunnittelutuokionsa yhteydessä katsomassa harjoituksia. Heillä on edessään kunnon urakka, kun näyttelijöitä on melkein kaksikymmentä, joista suurimmalla osalla useampia rooleja näyteltävänään. Puvustuksen tulisi olla helpon huollettavuuden ja nopean vaihdettavuuden lisäksi näyttävä, joten Leena ja Niina pääsevät ottamaan kaiken luovuutensa käyttöön.

Paikat ovat vielä sellaisessa kunnossa, että kesäkuun alussa on syytä pitää koko porukan talkoopäivä, jossa siivotaan näyttämö ja backstage. Tulossa on pitkiä päiviä, on tärkeää, että harjoitustilat ovat kotoisat ja viihtyisät.

Kuva 3. Kurkistus backstagelle, ennen harjoitusten alkua. Kesäkuun talkoissa laitetaan katsomon ja näyttämön lisäksi tämäkin paikka viihtyisäksi.
(kuvat: Panu Huotari)

tiistai 13. toukokuuta 2014

Musiikkia, lavasteiden suunnittelua ja treeniä sisätiloissa.

Viime viikolla kävin tutkailemassa kesäteatterin tilannetta. Edelliskesän esityksen kiinteät lavasteet olivat vielä näyttämöllä, osin krempahtaineina. Lumikinoksia siellä täällä lorisemassa. Pian täytynee pitää purku- ja siivoustalkoot, että päästään valmistamaan Carmenin näyttämökuvaa, treenit jatkuvat ehkä jo ensi viikolla kesäteatterilla.

Kuvia kesäteatterilta viime viikon alusta:













Kuva1. Kesäteatterilla oli viime viikolla vielä reippaasti lunta. Kuva 2. Katsomon kulmasta näyttämölle aukeava näkymä. Kuva 3. Näyttämön takana. Paikka, jossa näyttelijöitä jännittää 27.6. 2014. Kuva 4. Katsomo, jonka odotan olevan täynnä väkeä kesällä. Kuva 5. Näyttämöllä on vielä viime kesän lavasteita. Kuva 6. Ohjaaja rynnistää kohti katsomoa villisti karjuen.

Viime viikolla ehdittiin pitää myös lyhyt palaveri esityksen lavastaja Senni Soldatkinin kanssa. Usein kesäteattereissa nähdään viimeisimmilleen vietyä realismia lavastuksen ja puvustuksen osalta. Kesän näytelmässä etsitään muita suuntia. Paltamon Carmen sijoitetaan ajallisesti johonkin muualle, kuin alkuperäistekstin 1800-luvun Sevillaan. Tarkoitus on leikitellä väreillä, aikakausilla ja eri elementeillä, jossa tärkeimpään osaan noussee pino tuoleja ja jakkaroita. Myös eräs erityiselementti on tulossa, josta varmaan kerron myöhemmissä bloggauksissa.

Näytelmän musiikin sovittaa ja harjoituttaa paltamolainen musiikinopettaja Markku Korhonen. Yhdessä kuluneen viikon harjoituksessa näyttelijät pääsivät Markun opastamana tutustumaan näytelmän musiikkiin. Sävy oli vielä turhan klassinen, suuntanamme on parissa kappaleessa iskelmällisempi, ja eritoten kansanmusiikki, joka on muuten ollut Bizetinkin sävellysten pääinspiraationa. Kävimmekin vielä Markun kanssa laulut kahdestaan läpi.

 

Kuva 7. Kohtausharjoitukset Paltamon Paltalinnassa. Carmen saapuu "Sevillalaiselle aukiolle" sotilaiden ja nuorukaisten julistaessa lempeään ja neitosten katsellessa sivusta mustasukkaisina.



Kesäteatterin lumitilanteen vuoksi harjoittelimme vielä sisätiloissa Paltamon Paltalinnassa. Roolitus on pääosin tehty, mutta silti tuntuu, että vielä kaipaisin muutamia näyttelijöitä pieniin osiin ja kuoroon. Ja yhä kaipaisin paria, kolmea soittotaitoista kaveria näyttämölle. Katsotaan, miten käy, löytyykö heitä. Otan siis joka tapauksessa yhä ilolla jokaisen kesäksi sitoutumaan pystyvän, näyttämölle halajavan miehen, naisen, tai lapsen mukaan porukkaan. Harjoitusten tunnelma on ollut upea. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon.
 


Kuva 8. Kohtausharjoitus. Naisväki taistelee luutnantti-Zunigan(Vesa Hyvönen) huomiosta, rivisotilaiden katsellessa hämmentyneinä taustalla.








Kuvat: Panu Huotari

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Miksi Carmen? Merkitystä etsimässä.

Teatteri on minulle tärkeää. Olen toiminut teatterialalla vuosikaudet, keskustellut, kouluttautunut, verkostoitunut, kirjoittanut, näytellyt, ohjannut... Kesällä 2013 huomasin kuitenkin hiukan kyllästyneeni. Minua tympäisi ohjata jonkun muun, joskus omiin lähtökohtiinsa kirjoittamia näytelmiä, eivätkä omatkaan raapustukseni tuntuneet kovin mielenkiintoisilta. Kunnon inspiraatio tuntui olevan kovasti hakusessa. Onneksi syksyllä 2013 löysin vanhempieni levyhyllystä rahisevan Carmen- LP-levyn. Olihan teos minulle suurena klassikona jo entuudestaan jossain määrin tuttu, mutten ollut koskaan erityisen syvällisesti paneutunut siihen. Musiikki oli intensiivistä ja täynnä eteenpäin suuntautuvaa jännitettä ja intouduin kaivelemaan aihetta lisää. Löysin internetin syövereistä tolkuttoman määrän tietoa ja lukuisia erilaisia taltiointeja. Ehkäpä eniten minuun vaikutti Carlos Sauran 1980-luvulla aiheesta tekemän elokuvan taidokas flamencotanssikohtaus, jossa ei taituruudesta huolimatta, ollut jälkeäkään mahtipontisesta oopperailmaisusta, vaan asiaa lähestyttiin maanläheisesti pöytää napsuttaen ja omilla äänillä kansanlaulua kailottaen. Jostain syystä Carmen inspiroi minua. Huomasin ajattelevani, että jotain tällaista haluaisin itsekin tehdä.


Ote Carmen-oopperan nuoteista.
(Kuva: Wikimedia)





Löysin alkuperäisteoksen, eli Prosper Merimeen kirjoittaman romaanin englanninnoksen, sekä Georgez Bizetin säveltämän oopperan libreton ranskaksi ja englanniksi ja aloin töihin. Suomensin libreton ja aloin muokkaamaan suomennoksen, romaanin ja mielikuvieni pohjalta uutta Carmen-näytelmätekstiä ja innostuin koko ajan lisää ja lisää. Huomasin myös, että kuuluisamman veljensä Einon tavoin Paltamossa syntynyt Kasimir Leino on aikanaan suomentanut Merimeen alkuperäisteoksen, jolloin keksin, että Paltamon Kesäteatteri voisi olla esitykselle juuri oikea paikka.

Kasimir Leino on aikanaan 
suomentanut Prosper Merimeen 
Carmen -pienoisromaanin.
(kuva: Wikipedia)
Kun ensimmäisiä kertoja mainitsin ihmisille ajatuksesta tehdä Carmen Paltamoon, monet pitivät minua hulluna. Carmeniin liitetyt mielikuvat mahtipontisesta oopperasta ja huippuunsa hiotusta teknisestä taituruudesta istuvat syvässä ja ovat kieltämättä kaukana pienen kainuulaisen maalaiskunnan harrastajateatterin ilmeestä(ei sillä, etteikö pikkukyliltäkin taitoa löytyisi). Ihmettelin asennetta jo siksikin, että yleensä klassikot eivät ole klassikoita syyttä suotta. Pohjalla on lähes poikkeuksetta huikean hyvä tarina ja kokemukseni mukaan hyvästä käsikirjoituksesta syntyy, näyttämöllepanon toteuttajatahosta riippumatta, varmemmin hyvä esitys, kuin keskinkertaisesta tekstistä. Muutamia kannustaviakin viestejä sain ja erityisesti ilahduin Kajaanin kesäteatteriin tänä kesänä Risto Räppääjä-esityksen ohjaavan Sara Saxholmin ”Papau!”-kommentista(”Papau!” on Saxholmin, minun ja parinkymmenen muun kainuulaistaustaisen teatterintekijän perustaman Vaara-kollektiivin sisällä käytetty ilmaus, joka tulkintani mukaan suomennetaan kutakuinkin ”Vau! Hullun siistiä! Lisää tällaista!”).

Pääosan esittäjät Panu Lyytinen(Don Jose) ja Suvi Happo(Carmen) tutkivat käsikirjoitusta Paltamon Paltalinnassa.
(kuva: Petri Möttönen) 








Näytelmän on määrä olla ensi-illassa 27.6. Paltamon kesäteatterissa. Lavastusta on hahmoteltu, puvustus on mietinnässä, harjoitukset on aloitettu. Pari lukuharjoitusta isommalla porukalla ja yhdet näyttämöharjoitukset Carmenin(Suvi Happo) ja vastaparinsa DonJosén(Panu Lyytinen) kanssa on jo takana. Työryhmässä alkaa kuplia innostus. Minustako se on tarttumassa? Odotuksissa on lumen sulaminen kesäteatterilta, että päästäisiin ulos harjoittelemaan. Kevät tuntuu olevan etuajassa, ehkä olemme ulkoharjoituksissa jo piankin.

Ai niin! Vielä tarvittaisiin yksi näyttelijä. Hakusessa on n. 20-40-vuotias nainen. Ja muutama muusikko. Ja talkooväkeä. Ja kuorolaisia... Jos, arvoisat blogin lukijat, tulee mieleen kiinnostuneita, vinkatkaapas! Kesäteattereissa ympäri maata ja Kainuuta aletaan taas elää jännittäviä aikoja.

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Carmen -näytelmä Paltamon kesäteatterissa 2014. Kurkista kulissien taakse!

Tässä blogissa kerrotaan Paltamon kesäteatterin tulevan kesän(2014) näytelmän "Carmen" valmistamisesta ohjaajan näkökulmasta. Pyrin päivittämään blogia vähintään kerran viikossa ensi-iltaan(27. 6. 2014) saakka. Seurailemalla kirjoituksiani tulet siis saamaan ensi käden tietoa kesäteatteriesityksen valmistumisesta. Tervetuloa kesäteatterin kulissien taa!
 


Poseeraus 1. lukuharjoituksissa maaliskuun puolivälin paikkeilla. Bloggaaja itse keskellä harmaassa hupparissa.
(kuva:Petri Möttönen)

Esitysajat:
pe 27.6. klo 19.00 ENSI-ILTA!
su 29.6. klo 15.00
ti 1.7. klo 19.00
to 3.7. klo 19.00
su 13.7. klo 15.00
ti 15.7. klo 19.00
to 17.7. klo 19.00
su 20.7. klo 15.00
ti 22.7. klo 19.00
to 24.7. klo 19.00
la 26.7. klo 19.00
su 27.7. klo 15.00
ti 29.7. klo 19.00
to 31.7. klo 19.00
su 3.8. klo 15.00